Toppi silkkivillalangasta

Toppi silkkivillalangasta

Tänään aloitan topin Sivilla-langasta. Siinä on 30 % silkkiä ja 70 % villaa. Neulotaan 2 ½ - 3 puikoilla. Neulon topin 2:n ja 2 ½:n puikoilla. Lankaa saa ainakin Wetterhoffilta: www.wetterhoff.fi.

Ohje on Lise-Lotte Lystrupin kirjsta Ne ihanat neuleet. Kirjassa on 50-luvun neuleita. Ohje alkaa sivulta 70. En käytä ohjeen mallineuletta, vaan poimin sen kirjasta Neulojan suuri silmukkakirja, Maria Parry-Jones. Käytän pintaneuletta 4 sivulta 34. Se joustaa kumpaakin suuntaan ja siksi toivon sen sopivan tähän malliin. Alla nelomani mallitilkku:

Seuraavaksi luon 146 silmukkaa ja aloitan etukappalleen. Takakappaleesta tulee ihan samanlainen. Kaulus neulotaan vielä erikseen sileää neuletta.

4.5. 2012

Neuloin 146 silmukalla viitisen senttiä ja huomasin, että topista tulee liian leveä. Mallitilkkuni oli liian pieni tai jotain muuta hämminkiä tapahtui. Purin siis aloittamani työn ja loin 120 silmukkaa.

Alkuun neuloin 9 cm puikoilla 2 ja sen jälkeen siirryin puikkoihin 2 ½. Nyt työn korkeus on 13 cm.

 

11.5. 2012

Sain sovittaa toppia elävälle mallille ja siitä näyttää tulevan oikean kokoinen. Jippii! Tämän viikon olen sitten vain neulonut ja neulonut samaa pintaneuletta: kahden kerroksen helmineuleeksi sitä kai voisi nimittää. Oikealla puolella neulon 1o, 1n koko kerroksen (reunasilmukat aina oikein) ja nurjalla puolella 1n, 1o. Seuraavalla oikealla kerroksella neulon oikeiden kohdalla nurjaa, nurjien oikeata ja taas nurjalla puolella niin, että nurjan silmukan kohdalle tulee nurja ja oikean oikea. Ne, jotka on neuloneet aiemminkin, käsittää tämän heti, muut ei. Hmm.... Kuva?

xoxoxoxoxoxo

xoxoxoxoxoxo

oxoxoxoxoxox

oxoxoxoxoxox

xoxoxoxoxoxo

xoxoxoxoxoxo

Selvensikö yhtään? Olkoot tuossa kuvassa vaikka o:t oikeita silmukoita ja x:t nurjia työn oikealta puolelta katsottuna.

Nyt työ on 28 cm korkea. Enää tarvitsee neuloa 9 cm ja pääsen kainalokavennuksiin.

1.7.2012

Hupsista. Tässä on aikaa ehtinyt kulua. Bloggaaminen on ollut vähäisempää - neulominen ei onneksi ole kokonaan jäänyt, vaan toinen etu/takakappaleista on valmis ja toinenkin jo 24 cm korkea.

Kainalokavennuksia jouduin tietysti soveltamaan, koska työssäni on vähemmän silmukoita kuin ohjeessa. Kun työ oli 37 cm korkea päätin 5 silmukkaa kerroksen alussa kummassakin laidassa. Seuraavan kahden kerroksen alussa päätin 2 silmukkaa samoin kummastakin laidasta. Kavennukset ovat siis täysin symmetriset, mutta tapahtuvat tietysti eri kerroksilla aina kerroksen aluksi. Sen jälkeen kavensin 1 silmukan 6 seuraavan kerroksen alussa. Jatkoin kavennuksia joka toisella kerroksella 5 kertaa, jolloin puikolla oli jäljellä 90 silmukkaa. Neuloin näillä 90 silmukalla, kunnes työn korkeus oli 52 cm ja päätin kaikki loput silmukat kerralla ylivetokavennuksilla. 

Nyt sitten olen tekemässä täsmälleen samoin toista kappaletta. Sen jälkeen vielä kaulus. Ehkä toppi ei ehdi tämän kesän juttuihin, vaan lämmittää ja juhlistaa jotain syksyistä tilaisuutta. - Pyrkimykseni on edelleenkin neuloa vähintään 1 kerros päivässä. Useimpina päivinä se on paljon enemmän, mutta viikon mittaisella reissullamme käsityö ei ollut ollenkaan mukana. Niin päätin, koska olosuhteet olivat hyvin eräiset - siis erämaiset... No. Oltiin aidosti luonnon helmassa.

20.10.2012

Niin, että montako kuukautta tätä toppia on nyt tehty? Puoli vuotta! Ei, en minä ole unohtanut sitä. Koko ajan se on ollut teon alla. Etu- ja takakappaleet ovat valmiit. Ne on ommeltu yhteen ja kädentien ympärille on virkattu reunus. Kaulus on neulottu kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla siitä tuli liian lyhyt = liian kireä, koska se neulotaan poikittaissuunnassa, olkapäältä olkapäälle. No, eihän se mitään. Liian lyhyttähän voi aina jatkaa. Mutta sen lisäksi se oli liian kapea. Ei näyttänyt hyvältä. Neuloin siis kauluksen uudelleen leveämpänä ja pidemmäksi. Se on sileää neuletta, josta oikea puoli on nurja puoli. En ole vielä ommellut sitä kiinni toppiin, sillä topin tuleva omistaja sovitti sitä päälleen:

Vaikka tein topin valitsemalla kapeimman silmukkaluvun ja pisimmän pituuden, ei se silti ollut pitkäselkäiselle tyttärelleni riittävän pitkä. Tai se ajaa asiansa - on ehkä juuri sen pituinen kuin sen pitääkin olla - mutta hänestä tuntui, että hän nykisi sitä koko ajan alaspäin. Niinpä olen nyt sitten neulomassa toppiin jatkoa, helmasta alaspäin. Neulon siihen joustinta, 1o, 1n. En ole vielä ihan varma, tuleeko siitä sillä tavalla hyvä. Mutta sen saan tietää ensi viikonloppuna, jolloin mallini saapuu taas paikalle. Hän saa sen ratkaista.

9.11.2012

Se on nyt valmis!

Resorin neulomisen ja kauluksen kiinni ompelemisen jälkeen maltoin vielä neljän vuorokauden aikana käsitellä jokaisen ompelemani sauman niin, että laitoin työn oikea puoli alaspäin silityslaudalle, kastelin pyyhkeen ja laitoin sen sauman päälle ja annoin olla yön yli seuraavaan päivään. Otin silloin pyyhkeen pois ja annoin topin kuivua iltaan asti. Tein tämän neljänä iltana ja nyt se on omistajalleen luovuttamista vaille valmis. Vihdoin. Yli puolen vuoden työn jälkeen. 

Kirjopipo

Aloitin eilen illalla uuden välityön jäädessäni odottelemaan rinnanmittaa tyttäreltäni, jolla aion neuloa topin silkkilangasta. Kaikki kivat paksummat langat ovat loppuneet, joten yhdistin kaksi ohuempaa pätkävärjättyä Falbel-lankaa punvihreäksi pipoksi. Ainakin alku näyttää kovin mielenkiintoiselta.

Aloitin kolmella silmukalla, mutta olisi kannattanut luoda 6 silmukkaa heti alkuun. Sitten vain lisätään silmukka jokaiseen silmukkaan seuraavalla kerroksella, yksi välikerros, ja taas 6 silmukkaa lisää joka toiseen silmukkaan, välikerros jne. lisäys 6 kohtaa kerrosta, samalla kohtaa joka kerta - kuten virkatessasi pitsiliinaa. Näyttää, että se lisäysmäärä on sopiva. Alussa minulla oli sukkapuikot, nyt olen vaihtanut jo pyöröpuikkoon. EDIT Alussa lisäyksiä kannattaa tehdä joka kerroksella. Katso alempaa, miten kävi, kun lisäsin näin.

Kun olin leventänyt joka toinen kerros niin paljon, että silmukoita oli 144 kpl ja pipolla korkeutta 16 cm, neuloin reikäkerroksen. Yhden kerroksen verran neuloin: langankierto, 2 yhteen neuloen. Silmukkamäärä pysyi siis samana. Seuraavan kerroksen neuloin taas normaalisti oikeaa. Langankiertojen kohdalle muodostui reiät. Niiden kohdalta baskeri-rastapipo taittuu kauniisti.

Reikäkerroksen jälkeen neuloin runsaat 7 cm suoraa pyöröpuikoilla. Sitten otin käyttööni hieman pienemmät sukkapuikot ja aloin neuloa niillä resoria 1 oikein, 1 nurin. Nurjat silmukat neuloin kaksi silmukkaa yhteen. Samalla siis silmukoiden määrä vähenee 144:stä 96:een. Kuvassa kahden silmukan nurin yhteen neulominen menossa. Neljälle sukkapuikolle tulee näin kullekin 24 silmukkaa, joilla jatkoin resoria 5 cm.

Päättelin resorisilmukat "sopivan" löysästi viimeistä 12 lukuunottamatta. Aloitin niillä lipan neulomisen sileää neuletta (edestakaisena). Kummassakin sivussa lisätään oikeilla kerroksilla 2 silmukkaa ja 12 keskimmäisen silmukan kummassakin laidassa 1 silmukka. Yhdellä oikean puolen kerroksella tulee siis 6 silmukkaa lisää. Levennyspaikan oivaltamista auttaa, jos jakaa silmukat kolmelle puikolle niin, että keskimmäisellä on 12. Laitapuikkojen silmukkamäärä kasvaa jokaisella oikella kerroksella 3:lla, puikon alkuun 2 lisää resorin reunasta poimien, puikon loppuun 1 lisää silmukoiden välisestä langasta neuloen.

Nurjan kerroksen neulon normaalisti ilman lisäyksiä. Tätä jatketaan, kunne lippa on halutun kokoinen. Sen jälkeen neulotaan nurja kerros oikeaa niin, että oikealle puolelle tulee nurjalla käännöskohta. Sen jälkeen lippa kavennetaan samoin kuin levenneettiin alussa. Siitä tulee myöhemmin lisää kuvia.

 Silmukan lisäys lipan reunassa, vaihe 1. Poimitaan resorin reunasta seuraava silmukka puikolle.

Silmukan lisäys lipan reunassa, vaihe 2. Vedetään lanka poimitun silmukan lävitse.

Silmukan lisäys lipan reunassa, vaihe 3. Nostetaan silmukka puikolle. Lisää samalla tavalla vielä toinen silmukka ja neulo ne sitten normaalisti ja loput puikon silmukat.

Silmukan lisääminen keskelle, vaihe 1. Neulottuasi reunapuikon loppuun nosta sille lanka kahden puikon välistä, silmukoiden välistä.

Silmukan lisääminen keskelle, vaihe 2. Nosta välilanka seuraavalle puikolle.

Silmukan lisääminen keskelle, vaihe 3. Neulo nostettu silmukka normaalisti reunapuikolle.

Kun lippa oli 5 cm korkea ja reunapuikoilla oli 21 silmukkaa, neuloin oikealla kerroksella nurjaa. Siihen kohtaan muodostuu lipan taite, jonka jälkeen alkavat kavennuket.

Oikeassa reunassa kavennetaan 2 silmukkaa ylivetokavennuksella. Kannattaa neuloa myös ensimmäinen silmukka. Niin reunasta tulee paremmin ommeltava.

Silmukan kaventaminen keskellä oikealla. Siirrä reunapuikon viimeinen silmukka keskipuikolle. Neulo keskipuikolta kaksi silmukkaa oikein yhteen.

Silmukan kaventaminen keskellä vasemmalla. Jätä keskipuikon viimeinen silmukka neulomatta. Neulo keskipuikolla reunapuikon ensimmäinen silmukka. Nosta neulomatta jätetty silmukka sen yli.

Kun jäljellä oli enää keskimmäiset 12 silmukkaa, päättelin ne. Kuvassa näkyy hieman pipon resoria ja lippa kokonaisuudessaan avonaisena, ompelemattomana.

Taitoin lipan kaksinkerroin ja kiinnitin nuppineuloilla siten, että lippa asettui nätisti. Punertavaa lankaa oli jäänyt juuri sopivasti ompelulangan verran jäljelle.

Valmis lippa nurjalta ja oikealta puolelta.

Valmis pipo edestä.

Pipo takaa. Alun virhe paljastui. Levensin liian vähän, joten purin pipon kärjen niin pitkälle kuin jaksoin. Aloituspäästä tehden se ei ole ihan helppoa. Poimin silmukat ja kavensin joka kerroksella 6 silmukkaa, kunnes jäljellä oli 9 silmukkaa. Niiden läpi vedin langan. Lopputulos näytti tältä:

Parempi, eikö? Seuraavalla kerralla kokeilen joka kerroksella lisäämistä alusta vielä pidemmälle. Niin oikestaan teinkin Puro-langoista neulotuissa pipoissa, jotka aloitin alhaalta ja lopussa kavensin silmukat pois 12 silmukkaa kerroksellaan joka kerroksella. Kavennuksesta tulee poimuinen, mutta kivan näköinen.

Rastapipo valmiina! Aloitin tämän perjantaina ja lopetin sunnuntaina.

Kokeilin pipoa myös omaan päähäni ja se on muotoiltavissa monen näköiseksi. Kaksinkertainen Fabel-lanka antaa sille sopivan jäykkyyden. Normaalit pipot eivät sovi minulle ollenkaan, mutta tämä on kuin kaunis kampaus. Hmmm... Minun pitää hommata nenä tuolle pallopäälle.

Sukat Taito-lehden ohjeesta muunnellen

Taito-lehden numerossa 1/2012 oli Hämeen kansallispuvun pohjalta Tiina Kaarelan suunnittelemat sukat. Ihastuin sukkien kirjoneulekuvioon. Halusin vain tehdä ne musta-valko-harmaiksi ja jatkaa kuviota koko jalkapöydän pituudelta. Sukkani onnistuivat ja epäonnistuivat. Minun pitää harjoitella vielä kirjoneuletta ja langanjuoksuja. Ohjeessa on vaikeaa se, että keskellä on yhden silmukan levyinen pystyraita, jossa lanka juoksee kumpaankin suuntaan 5 silmukan verran. Kovasta yrityksestä huolimatta näistä langanjuoksuista tuli liian kireät. Toinen asia, johon en ole tyytyväinen on sukan kärki. Siinä olisi pitänyt olla pidemmästi mustaa ilman kirjoneuletta. En myöskään noudattanut lehden kantapääohjetta vaan tein perinteisen suomalaisen kantapään. Ehkä olisi kannattanut. Nyt nimittäin nilkan kohdasta tuli liian kireä. Salaisuus saattaa juuri olla kantapään muodossa.

Tästä mallista tulen siis kehittelemään vielä paremman jatkossa.

Huomaa myös kantapään "helmineulepuolipatentti". Kiva, eikö?

Pipoarkistoa eli entiset työni

Olen neulonut talven mittaan hieman muunnellen baskeri-rastapipoa, jonka alkuperäisen idean nappasin Livin Neulekerhosta, mutta jota olen muunnellut langan ja ihmisen mukaan. Tässä on kuva niistä, joita en ole vielä ottanut käyttöön, antanut pois tai myynyt. Kaksi viimeistä enemmän baskeria ovat Fabel-langasta, viisi vanhempaa Novitan Puro-langoista: takkatulta, luumua, aallokkoa jne. Metsä on Puro-langoista ollut niin suosittua, että niitä ei ole enää yhtään jäljellä. Se on väriyhdistelmistä rauhallisin.

Drops Big Fabel Jacquard Print -langasta neulottu vihreän sävyinen baskeri on mielestäni liian levoton enkä pitänyt siinä olevasta keltaisesta sävystä. Punakuvioista muotoilin enemmän perinteisen baskerin muotoon. Aloitin sen ylhäältä ja reikäkerroksella tehdyn taitoksen jälkeen kavensin silmukoita joka toisella kerroksella kuudessa kohtaan. Näin baskerista hävisi viimeisetkin jäljet rastapiposta ja siitä tuli jo huomattavan tätimäinen.

Pipoja neulon varmasti jatkossakin välitöinä, kun sormet syyhyää, mutta ei ole vielä keksinyt, mitä seuraavaksi tekisi. Kokeilen seuraavaksi jotain muuta kuin Puroa tai Big Fabelia.

Minähän neulon

Opin neulomisen koulussa - kansakoulussa - 1960-luvulla. Ensimmäinen lapaseni syntyi hikisin käsin puikot natisten ja opettajan mukaan "aivan väärällä otteella". Muita aikaansaannoksiani tältä vuosikymmeneltä en muista, mutta heti kun ei ollut pakko neuloa, en neulonut.

Seuraavan kerran tartuin puikkoihin syksyllä 1977. Neuloin kirjoneulevillapuseron. Mitä siinä välillä tapahtui, en tiedä. Hyppäsin suoraan parittomaksi jääneestä lapasentekeleestä viidellä värillä neulottuun monimutkaiseen kirjoneuleeseen. Tämä kyseinen villapusero on lakannut jo olemasta, mutta sen jälkeen neuleita on syntynyt paljon. Välillä elämän muut mukavat asiat ovat vieneet ajan tältä tärkeimmältä, mutta joulukuussa 2010 oivalsin, että jos haluan pysyä suurin piirtein järjissäni ja työkykyisenä, on minun neulottava joka päivä. Siitä lähtien olen niin tehnyt.

Nyt tuli sitten neuleblogin aika. Näitähän on. Onhan muotia neuloa. Tästä tuleekin enemmän päiväkirja itselleni kuin julkaisukanava. Kirjaan asioita ylös, kuvaan töitäni ja hautaan ne tänne blogivaltamereen. Ehkä joku joskus tämän löytää. Ihan kiva! Katsele rauhassa. Ja inspiroituakin saa.

Olen nyt junassa, juuri tällä hetkellä Tampereella. Kotona kuvaan otsikkoa mukaillen pipojani ja sukkiani ja aloitan varsinaisen päiväkirjan pidon. Uusi alku odottaa. Hmmm....