Opin neulomisen koulussa - kansakoulussa - 1960-luvulla. Ensimmäinen lapaseni syntyi hikisin käsin puikot natisten ja opettajan mukaan "aivan väärällä otteella". Muita aikaansaannoksiani tältä vuosikymmeneltä en muista, mutta heti kun ei ollut pakko neuloa, en neulonut.
Seuraavan kerran tartuin puikkoihin syksyllä 1977. Neuloin kirjoneulevillapuseron. Mitä siinä välillä tapahtui, en tiedä. Hyppäsin suoraan parittomaksi jääneestä lapasentekeleestä viidellä värillä neulottuun monimutkaiseen kirjoneuleeseen. Tämä kyseinen villapusero on lakannut jo olemasta, mutta sen jälkeen neuleita on syntynyt paljon. Välillä elämän muut mukavat asiat ovat vieneet ajan tältä tärkeimmältä, mutta joulukuussa 2010 oivalsin, että jos haluan pysyä suurin piirtein järjissäni ja työkykyisenä, on minun neulottava joka päivä. Siitä lähtien olen niin tehnyt.
Nyt tuli sitten neuleblogin aika. Näitähän on. Onhan muotia neuloa. Tästä tuleekin enemmän päiväkirja itselleni kuin julkaisukanava. Kirjaan asioita ylös, kuvaan töitäni ja hautaan ne tänne blogivaltamereen. Ehkä joku joskus tämän löytää. Ihan kiva! Katsele rauhassa. Ja inspiroituakin saa.
Olen nyt junassa, juuri tällä hetkellä Tampereella. Kotona kuvaan otsikkoa mukaillen pipojani ja sukkiani ja aloitan varsinaisen päiväkirjan pidon. Uusi alku odottaa. Hmmm....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti